AJATTARA - RAJAN TAKAA
YĘ oli musta
SitÄ mustemmaks kÄvi niin
Suo kutsui kulkijaa
KÄski miestÄ syvyyksiin
On mieron polulla paha
Siel on Perkeleen jalan jÄlki
Lepoon laski syntisen
Oli vuode kostea kylmÄ
Synnin peitto varjon heitti
KylmÄ selkÄÄn iski
On hetki ennen syntymÄÄ
Ja kivet hiljaa itki
Verinen oli aamu
Peitti kasvot kristalliin
Maa kuin valkoinen sametti
Takoi muistot kylmiin kiviin
Ei vaskivyĘ kannattele
Rautapaita pitele
Maaemo hengen otti
Kihlojansa kysymÄttÄ
Synnin peitto varjon heitti
KylmÄ selkÄÄn iski
On hetki ennen syntymÄÄ
Ja kivet hiljaa itki
Ei kukaan sure haudallansa
Raato yksin makaa
VielÄkÄÄn ei vapaudessa
Orja rajan takaa